Pipoja syksyyn

Sain ostettua ompeluryhmä kaveriltani pätkän musta-valkoista Bambitrikoota, jota olin jo kauemmin metsästellyt. Bambista syntyi syksyn alun kunniaksi pienille poikasilleni pipot. Niin minä tykään tästä kuosista <3 Kaava on oma muokkaamani.

Kaava: Oma

Kangas: Ompeluryhmäläiseltäni ostettu

Muffinssipipoja

Nyt on kyllä niin kylmä heinäkuu, että on saanut jo villasukat kaivaa esiin ja tyttö pipo päässä viuhtoo pihalla. Jotkut kertoo takkoja lämmittelevän myös.... hrrrr.... No en minä niin helteitä kaipaa, mutta aurinkoa ja 18-20 astetta lämpöä riittäisi.
Kylmyys ajoi minutkin surauttelemaan pipoja jo muutaman syksyä varten. Nämä pipot on ommeltu tyttärelleni ja hänen pienemmälle serkkutytölleen. Kangas on niin söpönen! Olisin tästä mieluusti tehnyt tytölle tunikan tai paidan, mutta pakko alkaa hyväksymään, että tyttö on jo siinä iässä, että valikoi vaatteitaan, eikä mekot enää oikein kelpaakkaan :)

Kangas: Vaihdettu kangasvaihtareilta

Kaava: oma

Mekkonen ja pipotehtailua

Jouduin muutamaksi päiväksi sairaslomalle, koska ääni lähti yllättäen.... Tänään jaksoin jo ommella ja askarrellakin.

 
Aloitin jo vuoden 2011 alkusyksystä tekemään tytölle liivimekkoa Metsolan Blossom velourista. Jostain syystä mekko valmistui vasta tänään... Kanttaukset tuntui niin vaikealta tehdä, ja hihansuun kanttaus epäonnistuikin jo kertaalleen, niin mekkonen jäi kaapin pohjalle lojumaan, ja odottamaan parempaa hetkeä valmistua. Nyt se hetki tuli. Hylkäsin koko kanttauksen, ja käänsin vain hihansuut ja pääntien, ja surhautin menemään. Tämmöinen siitä sitten tuli. Helmaan ompelin Handmade merkin. Alahelma ja pääntie on ommeltu kukkaompeleella. Se sopii mielestäni hauskasti kukkakuosiin.

Kaavan piirsin suoraan Metsolan samanmallisesta apilaliivarista, joka on kooltaan 140cm. Leikkasin tuolloin reilut saumavarat onneksi, koska mekon valmistuminen kesti, ja tyttökin on kasvanut vajaassa vuodessa aika paljon. Nooh, kyllä mekko menee tunikana tyttelillä vielä hyvin ainakin tämän syksyn, ellei keväälläkin. Musta teeppari tai pitkähihainen alle, ja menoksi siis.....

Samalla valmistui myös ruttupipo tytölle samaisesta kankaasta. Kuvassa pipo on kyllä velipojan päässä, koska tyttöä ei näkynyt mailla eikä halmeilla kameran ollessa esillä ;o). Tämä poju on ilmeisen yhteistyökykyinen, koska minun saapuessani ompelusteni kanssa olkkariin, niin muut pojat juoksee karkuun ja huutaa: " Ei kokeilla, ei kokeilla....."
Itselleni tein vielä myös mustan windstopper-takin ja mustan toppatakin kaveriksi samanmoisen ruttupipon. Itselleni tein kaksinkertaisesta velourista, ja tässä tytön pipossa on ohut musta trikoovuori vain, kuumakalle kun hän on <3 Huomasin, että siistimpi on pipo, jos alareunaan ei tule saumaa.